Lähes täydellinen päivä

Eilen nimittäin oli lähes täydellinen päivä. Aamupäivän käytin keittiössä hääräilyyn. Kotiäitinä oeilu on aivoille toisinaan puuduttavaa, joten on pakko keksiä jotain intellektuellista stimulaatiota. Suomi-loman jälkeen insipiraatiota ja aivojumppaa on tarjonnut eräs aasialainen keittokirja. Monta uutta ahaa-elämystä mausteiden ja ruuanalaittotapojen saatikka ainesyhdistelmien parissa.

Eilen oli vuorossa simpukat. Olen pitänyt niiden laittamista jotenkin vaikeana ja monimutkaisena. Näillä leveyspiireillä simpukat ovat melko edukasta ruokaa ja niiden kypsentäminen superhelppoa. Todellista pikaruokaa: 5 minuutin kiehautus ja simpukat ovat kypsiä. Haastetta tarjoaa sitten hyvän liemen teko. Se taas löytyi tuosta keittokirjasta. Liemeen tuli mm. herkullista tuoretta korianteria, joka on tämän hetkisen mausteiden top 10:n kärjessä. Jauhettuja mausteita siihen liemeen tuli noin kolmannes mukillinen, mikä tuo hieman enempi makua ruokaan verrattuna moneen suomalaisen ruokaohjeen "ripaus pippuria ja suolaa" -tyyliseen maustamiseen.

Simpukat olivat siis äärettömän herkullisia ja kyytipoikana olin leipassut annoksen naan-leipiä, sillä niitäkin on pitänyt pitkään jo tehdä. Toki tämä oli vähän muunneltu versio, kun laitoin puolet complet-jauhoja eli täysjyväisiä. Raati totesi, etteihän tässä maistu kovin paljoa edes valkosipuli. No ei varmaan, kun sitä ei tuossa perus-naanissa ollut ollenkaan. Joka tapauksessa naan-leipä passasi hyvin simpukoiden kaverina. Jopa perus-nirppis Pilli tykkäsi niistä simpukoista, vaikka liemessä oli paljon epäilyttäviä "ulkoeurooppalaisia" mausteita. Pilli näet yhdessä vaiheessa jo kyllästyi, että "taasko meillä on jotain ulkoeurooppalaista ruokaa". Kun tekaisee välillä muutaman satsin makaroonilaatikkoa ja lihapullia, niin jälkikasvukin jaksaa paremmin maistella mamman uusia kokeiluja. Pennillehän kelpaa onneksi ihan kaikki ja millä tahansa mausteilla, jos tulisia ei oteta lukuun.

Täydennyksen päivään onnistuneen ruoan kanssa toi päivän lenkki. Nyt kun Penni alkaa olla jo niin iso poika, että jaksaa olla tisusta jo toista tuntia erossa, on äiti päässyt kunnolla lenkkeilyn makuun. Lenkkeilymaastot tässä lähistöllä eivät ole kovin kummoset, joten on ajettava hieman kauemmas. Läheinen vuoristo tarjoaa aika kivaa maastoa lenkkeilyyn sekä reitin haastavuuden että maisemien osalta. Sain juostua tunnin ja parikyt minsaa päälle. Eli meikäläisittäin jo pitkähkö lenkki. Ekat puoli tuntia oli hankalahkoa juostavaa kivikkoisuuden ja polun kapoisuuden takia. Kun pääsi tasannolle vanhoille kärrypoluille asti juoksemaan, niin ei olisi malttanut millään kääntyä takas. Kuitenkin sovittu aikaraja oli umpeutumassa, sillä oli tarkoitus, että Puolisokin ehtisi lenkkeillä ennen pimeää, joten oli pakko kääntyä. Tuonne täytyy vielä palata ja käydä se reitti vielä kokonaan ympäri, joko juosten tai koko porukalla patikoiden. Jos vaikka heppojakin bongaisi, kun niin paljon kavioiden jälkiä näkyi.

Tämä päivä todisti, että täydellisyys jäi saavuttamatta. Lenkkeilyä edeltävä huolimaton imetys ja ehken liian ahtaat urheilurintsikat kostautuivat tänään pirullisen kipeällä tiehyttukoksella. Että piti kolme lastaan imettää, että tämmöinenkin tuli koettua. Onneksi ei ole (vielä) kuumetta noussut, mutta ei kovin paljoa tee mieli liikahdella, kun kaikenlainen liike sattuu. Penni-parka joutuu olemaan päivän hieman vähemmällä kiinteällä sapuskalla, että jaksaa tyhjennellä tuota kipeää rintaa tehokkaasti. Sattui kuitenkin sopivat sairastelukelit, sillä viimein ovat kunnon syysilmat saapuneet tännekin: sadetta ja kunnon ukkosia.

Kylmää

Tätä se Suomen kesä on parhaimmillaan. Tänne tullessa oli hellettä 27 C ja nyt pari päivää myöhemmin oli lenkille lähtiessä mittarissa 16 C ja tuulista. Eihän meidän Välimeren rannalla syntyneellä Pennillä ole mitään tuulta ja sadetta pitävää vaatetta. Ulkoilut ovat tähän mennessä hoituneet liinakyydissä ja muutaman kerran kärryissä hellesäällä. Tällaiset olosuhteet eivät kuitenkaan äidin lenkkeilyä häiritse. Sisävaatteiksi pikkuserkun pussista kollegepukua ja potkareita, Pullalta takki lainaksi, mummin tuulitakkista jalkapussi ja sadetakkista sade- ja tuulisuojaksi. Näillä pärjättiin ihan loistavasti. Jalkaan vielä löytyi pikkuserkun vanhat villasukat.

Kotoa lähtiessä oli helteistä, eikä siellä tullut mieleenkään että farkkuja tai tuulitakkia, saatikka juoksutuulipukua nyt oikeasti tarttis. Nythän on kesä! Mutta suomalainen kesä on tätä ja näillä eväksillä mennään.

Päivän paras hetki oli kuitenkin illalla, kun katras oli saatettu unten maille ja pääsi ensimmäistä kertaa itekseen saunaan ilman pikkukansalaisia. Löylyä sai paiskoa niin paljon kuin huvitti ja lauteilla mahtui vielä pötköttelemään jalatkin melkein suorana. Aah. Voiko autuaampaa enää olla.

Lomalla

Antoisaa vaihtaa pitkästä aikaa maisemaa. Johan tässä vuosi jo vierähti edellisestä reissusta Suomeen. Pennin ensimmäinen ulkomaanmatka kotimaahan on nyt kyseessä. Tästä aiheesta onkin voinut vääntää mielenkiintoisia ajatusleikkejä: voiko kotimaahan tulla ulkomaille, voiko kotimaana pitää maata, jossa ei ole koskaan käynyt? Penni itse ei tietysti ole vielä kovin kiinnostunut moisista yksityiskohdista. Hänellä oli akuutimpaakin pureksittavaa ekassa lentomatkassa ja saunomisessa, sekä molemmat vielä samana päivänä.

Pullan kulttuurishokki Suomi-loman alkaessa kiteytyi saunassa kysymykseen: "Ai mikä löyly?" Hieman varauksella hän myös katseli kuumaa puukiuasta, jossa tulipesän luukun läpi näkyi tuli. Äidiltä piti vielä varmistella, ettei se kiuas vain tule kohti vaan pysyy siellä omalla paikallaan. Onneksi on pitkän loman verran aikaa opettaa lapsukaisille Kulttuuri-asioita, etteivät ihan pääse vieraantumaan juuristaan.

Täkäläisiä juoksuolosuhteita on kyllä kehuttava. Lämpötila on optimi: tarkenee lyhythihaisilla ja -lahkeisilla eikä tunnu tukalalta kun hiki tulee pintaan. Ilma on raikasta: ei kuumaa, kosteaa eikä pölyistä tietoakaan. Pyöräteitä ja hiljaisia pikkuteitä riittää useammallekin reittivaihtoehdolle. Ja mikä parasta: muita tienkäyttäjiä ei juuri nimeksikään. Ruuhkaa ei ole ja rauhassa saa juosta.

Koeajoa

Nyt sain viimein testattua uudet (käytetyt) juoksurattaat. Ihan kohtuullisesti toimivat. Kyytiläinen nukahti jo 10 minuutissa, vaikkei 5,5 kk mittaisen elämänsä aikana ole ennen rattaissa juuri istunut. Mitä nyt koeistunut noita kärryjä kotona.

Päivän lenkki oli vain lyhyt puolentunnin pyrähdys. Kelit on niin helteiset (30 C), ettei pitempää oikein kykene. Seuraavaksi on vain kokeiltava, jos kykenisi aamulenkkeilyyn. Silloin lämpötilat ovat vähän inhimillisemmät. Tosin kohtahan tässä pääsee Suomi-lomalle, jossa ei tosiaan ole pelkoa liian kuumista lenkkikeleistä. Viime vuonnakin Suomi-loman aluksi oltiin pipot päässä hiekkalaatikolla Pillin ja Pullan kanssa.

Juoksurattaat olivat oikein oiva investointi. Ensimmäinen ostokseni eBaysta ja maksoivatkin kokonaista 30,50 euroa. Ihan kohtuu pelit siihen hintaan. Selkänoja ja työntöaisa eivät ole säädettävissä, eikä värikään ole paras mahdollinen, mutta asiansa kyllä ajavat. Nyt pääsee Pennin kanssa juoksemaan ja puolta tuntia pidemmät lenkitkin onnistuu. Aiemmin Penni-parka nukkui iltaisin juuri semmoista puolta tuntia, jonka aikana saatoin pyrähtää lenkille. Bonuksena nyt saa otettua lenkkijuomia mukaan, kuljettaa avaimia ja kännykkää helposti mukana.

Ystävällistä asiakaspalvelua

Ihmeiden aika ei ole ohi. Eilen tapahtui ihme, joka sai pitkällisen jahkailun jälkeen aloittmaan blogin pitämisen. Mielessä on kytenyt pitkään ajatus, että tätä elämää ulkomailla pitäisi johonkin tallentaa. Voisi sitten vanhana naureskella kaikille kommelluksille, mitä on tapahtunut.

Eilinen päivä alkoi todella lupaavasti. Viikon kestävän kolmen lapsen yksinhuoltajana olon vuoksi tuli kauppaostokset kotiin nettikaupasta tilattuna. On se aina yhtä kivaa ja juhlavaa saada viikon ruokaostokset kotiovelle kannettuna.

Ostokset oli saatu kaappiin Pullan (3v) avustuksella ja oli aika lähetä päivän asioille. Pilli (5v) oli jo aamulla viety kouluun, joten seuranani oli Pullan lisäksi Penni (5kk). Päivän asiana oli hakea eBaystä huutamani juoksurattaat postista. Asian hoitaminen oli Iso Projekti, sillä postitoimistomme sijaitsee 10 min ajomatkan päässä kiemuraista ja kapeaa tietä. Pikkukaupunkimme keskusta on vanha ranskalainen kapeakatuinen pikkukaupunki kukkulan päällä, joten pyskäöinti siellä on todellinen ongelma. Lisäksi vaikeuskertoimena oli mukana olevat lapset ja toripäivä, joten siinä oli projektia kerrakseen.

Luonnollisesti parkkis löytyi kauimmaisesta mahdollisesta paikasta kukkulan juurelta. Onneksemme kuitenkin ilmainen navette-bussi oli aloittanut turistikauden toimintansa ja pääsimme nauttimaan ilmaisesta ja jännittävästä bussikyydistä kaukaiselta parkkikselta kaupungin keskustaan.

Viimein pääsemme päivän ihmeelliseen osuuteen. Ranska ei ole kovinkaan ansioitunut asiakaspalvelun alalla. Olen kummeksunut tätä seikkaa monen ihmisen kanssa. Erityisesti ystäväni Japanista on ollut erityisen kummissaan tästä ranskalaisesta piirteestä. Monessa erityisesti valtion ylläpitämässä laitoksessa ja virastossa ollaan "vain töissä täällä" ja tehdään asiakkaiden hyväksi ainoastaan se mikä on ihan pakko. Posti on siis juuri omiaan tällaiselle palvelulle.

Olin siis varautunut ylimalkaiseen palveluun ja pyytämään ehkä saksia lainaksi, jotta saisin ison juoksurataspaketin auki ja saisin Pullan pukattua rattaiden kyydissä takaisin autolle. Postin setä vähän mittaili katseellaan minua kahden lapsen kanssa, vauva liinassa, 3v lahkeessa ja totesi, että paketin kuljetus voipi olla vähän vaikeaa. Sanoin sitten, että ajattelin aukaista paketin, kun tiedän että siellä on juoksurattaat. Setäpä reippaana sitten haki sakset ja alkoi itse aukaista pakettia ja vieläpä kiinnitti renkaat paikoilleen ja taittoi rattaat ajokuntoon. Että näin hyvää palvelua voi ihan odottamatta ja yllättäen saada.

Pulla sai kunnian olla ensimmäinen koekäyttäjä juoksurattaille ja tykkäsi heti. Kärryt on tosin hankittu Penniä ajatellen, että pääsisin hieman pitemmillekin lenkeille kuin hänen iltatorkut antavat myöten.

Enää on vain pumpattava renkaat täyteen ja odotettava Puoliso kotiin, että pääsen koekäyttämään juoksurattaita.