Liikenne

Jos yksi kiva asia Suomessa lomailusta täytyy mainita, niin se on liikenne. Ja erityisesti liikenne täällä pohjoisessa Suomessa. Autoja on vähän. Ruuhkia ei juuri koskaan. Parkkiruudut ovat suuria ja parkkipaikat yleensäkin puolityhjiä. Tiet ovat todella leveitä. Toki niitä kaposia maalaisteitäkin täällä löytyy, mutta siellä sitten ei juuri koskaan tule kukaan vastaan. Kukaan ei koskaan tööttäile ja liikenneympyrät ovat selkeitä ja niihin pääsee lähes aina saman tien ajamaan. Kevyenliikenteen väyliä on paljon ja nekin ovat leveitä.

Ehkä juuri tuon automäärän vähyydestä johtuen juuri koskaan ei tarvitse olla röyhkeä liikenteessä. Ei tarvitse kurvailla risteyksessä kenenkään eteen, sillä on aikaa ja mahdollista odotella, että etuajo-oikeuden omaavat ovat menneet rauhassa ohi ja sitten voi vasta itse mennä. Moottoriteillä kaistan vaihto on aina helppoa, eikä tarvitse tuskailla, ettei tilaa annettaisi. Sitä kuitenkin aina on. Risteyksissä täällä on oltava tarkempi. Tasa-arvoisia risteyksiä on täällä päin enemmän ja oikealta tulevia on muistettava vältellä.

Tämä liikenteen leppoisuus pitää autojen pellitkin paremmassa kunnossa. Naarmuja ja pikkulommoja ei tule ollenkaan niin helposti kuin Ranskan maalla. Sikäläisittän meidän auto on "normaalisti naarmuinen" ja täällä olisi pellit silmiinpistävän huonossa kunnossa noin uudehkoksi autoksi.

Kylmää

Tätä se Suomen kesä on parhaimmillaan. Tänne tullessa oli hellettä 27 C ja nyt pari päivää myöhemmin oli lenkille lähtiessä mittarissa 16 C ja tuulista. Eihän meidän Välimeren rannalla syntyneellä Pennillä ole mitään tuulta ja sadetta pitävää vaatetta. Ulkoilut ovat tähän mennessä hoituneet liinakyydissä ja muutaman kerran kärryissä hellesäällä. Tällaiset olosuhteet eivät kuitenkaan äidin lenkkeilyä häiritse. Sisävaatteiksi pikkuserkun pussista kollegepukua ja potkareita, Pullalta takki lainaksi, mummin tuulitakkista jalkapussi ja sadetakkista sade- ja tuulisuojaksi. Näillä pärjättiin ihan loistavasti. Jalkaan vielä löytyi pikkuserkun vanhat villasukat.

Kotoa lähtiessä oli helteistä, eikä siellä tullut mieleenkään että farkkuja tai tuulitakkia, saatikka juoksutuulipukua nyt oikeasti tarttis. Nythän on kesä! Mutta suomalainen kesä on tätä ja näillä eväksillä mennään.

Päivän paras hetki oli kuitenkin illalla, kun katras oli saatettu unten maille ja pääsi ensimmäistä kertaa itekseen saunaan ilman pikkukansalaisia. Löylyä sai paiskoa niin paljon kuin huvitti ja lauteilla mahtui vielä pötköttelemään jalatkin melkein suorana. Aah. Voiko autuaampaa enää olla.

Lomalla

Antoisaa vaihtaa pitkästä aikaa maisemaa. Johan tässä vuosi jo vierähti edellisestä reissusta Suomeen. Pennin ensimmäinen ulkomaanmatka kotimaahan on nyt kyseessä. Tästä aiheesta onkin voinut vääntää mielenkiintoisia ajatusleikkejä: voiko kotimaahan tulla ulkomaille, voiko kotimaana pitää maata, jossa ei ole koskaan käynyt? Penni itse ei tietysti ole vielä kovin kiinnostunut moisista yksityiskohdista. Hänellä oli akuutimpaakin pureksittavaa ekassa lentomatkassa ja saunomisessa, sekä molemmat vielä samana päivänä.

Pullan kulttuurishokki Suomi-loman alkaessa kiteytyi saunassa kysymykseen: "Ai mikä löyly?" Hieman varauksella hän myös katseli kuumaa puukiuasta, jossa tulipesän luukun läpi näkyi tuli. Äidiltä piti vielä varmistella, ettei se kiuas vain tule kohti vaan pysyy siellä omalla paikallaan. Onneksi on pitkän loman verran aikaa opettaa lapsukaisille Kulttuuri-asioita, etteivät ihan pääse vieraantumaan juuristaan.

Täkäläisiä juoksuolosuhteita on kyllä kehuttava. Lämpötila on optimi: tarkenee lyhythihaisilla ja -lahkeisilla eikä tunnu tukalalta kun hiki tulee pintaan. Ilma on raikasta: ei kuumaa, kosteaa eikä pölyistä tietoakaan. Pyöräteitä ja hiljaisia pikkuteitä riittää useammallekin reittivaihtoehdolle. Ja mikä parasta: muita tienkäyttäjiä ei juuri nimeksikään. Ruuhkaa ei ole ja rauhassa saa juosta.