Ystävällistä asiakaspalvelua

Ihmeiden aika ei ole ohi. Eilen tapahtui ihme, joka sai pitkällisen jahkailun jälkeen aloittmaan blogin pitämisen. Mielessä on kytenyt pitkään ajatus, että tätä elämää ulkomailla pitäisi johonkin tallentaa. Voisi sitten vanhana naureskella kaikille kommelluksille, mitä on tapahtunut.

Eilinen päivä alkoi todella lupaavasti. Viikon kestävän kolmen lapsen yksinhuoltajana olon vuoksi tuli kauppaostokset kotiin nettikaupasta tilattuna. On se aina yhtä kivaa ja juhlavaa saada viikon ruokaostokset kotiovelle kannettuna.

Ostokset oli saatu kaappiin Pullan (3v) avustuksella ja oli aika lähetä päivän asioille. Pilli (5v) oli jo aamulla viety kouluun, joten seuranani oli Pullan lisäksi Penni (5kk). Päivän asiana oli hakea eBaystä huutamani juoksurattaat postista. Asian hoitaminen oli Iso Projekti, sillä postitoimistomme sijaitsee 10 min ajomatkan päässä kiemuraista ja kapeaa tietä. Pikkukaupunkimme keskusta on vanha ranskalainen kapeakatuinen pikkukaupunki kukkulan päällä, joten pyskäöinti siellä on todellinen ongelma. Lisäksi vaikeuskertoimena oli mukana olevat lapset ja toripäivä, joten siinä oli projektia kerrakseen.

Luonnollisesti parkkis löytyi kauimmaisesta mahdollisesta paikasta kukkulan juurelta. Onneksemme kuitenkin ilmainen navette-bussi oli aloittanut turistikauden toimintansa ja pääsimme nauttimaan ilmaisesta ja jännittävästä bussikyydistä kaukaiselta parkkikselta kaupungin keskustaan.

Viimein pääsemme päivän ihmeelliseen osuuteen. Ranska ei ole kovinkaan ansioitunut asiakaspalvelun alalla. Olen kummeksunut tätä seikkaa monen ihmisen kanssa. Erityisesti ystäväni Japanista on ollut erityisen kummissaan tästä ranskalaisesta piirteestä. Monessa erityisesti valtion ylläpitämässä laitoksessa ja virastossa ollaan "vain töissä täällä" ja tehdään asiakkaiden hyväksi ainoastaan se mikä on ihan pakko. Posti on siis juuri omiaan tällaiselle palvelulle.

Olin siis varautunut ylimalkaiseen palveluun ja pyytämään ehkä saksia lainaksi, jotta saisin ison juoksurataspaketin auki ja saisin Pullan pukattua rattaiden kyydissä takaisin autolle. Postin setä vähän mittaili katseellaan minua kahden lapsen kanssa, vauva liinassa, 3v lahkeessa ja totesi, että paketin kuljetus voipi olla vähän vaikeaa. Sanoin sitten, että ajattelin aukaista paketin, kun tiedän että siellä on juoksurattaat. Setäpä reippaana sitten haki sakset ja alkoi itse aukaista pakettia ja vieläpä kiinnitti renkaat paikoilleen ja taittoi rattaat ajokuntoon. Että näin hyvää palvelua voi ihan odottamatta ja yllättäen saada.

Pulla sai kunnian olla ensimmäinen koekäyttäjä juoksurattaille ja tykkäsi heti. Kärryt on tosin hankittu Penniä ajatellen, että pääsisin hieman pitemmillekin lenkeille kuin hänen iltatorkut antavat myöten.

Enää on vain pumpattava renkaat täyteen ja odotettava Puoliso kotiin, että pääsen koekäyttämään juoksurattaita.