Koeajoa

Nyt sain viimein testattua uudet (käytetyt) juoksurattaat. Ihan kohtuullisesti toimivat. Kyytiläinen nukahti jo 10 minuutissa, vaikkei 5,5 kk mittaisen elämänsä aikana ole ennen rattaissa juuri istunut. Mitä nyt koeistunut noita kärryjä kotona.

Päivän lenkki oli vain lyhyt puolentunnin pyrähdys. Kelit on niin helteiset (30 C), ettei pitempää oikein kykene. Seuraavaksi on vain kokeiltava, jos kykenisi aamulenkkeilyyn. Silloin lämpötilat ovat vähän inhimillisemmät. Tosin kohtahan tässä pääsee Suomi-lomalle, jossa ei tosiaan ole pelkoa liian kuumista lenkkikeleistä. Viime vuonnakin Suomi-loman aluksi oltiin pipot päässä hiekkalaatikolla Pillin ja Pullan kanssa.

Juoksurattaat olivat oikein oiva investointi. Ensimmäinen ostokseni eBaysta ja maksoivatkin kokonaista 30,50 euroa. Ihan kohtuu pelit siihen hintaan. Selkänoja ja työntöaisa eivät ole säädettävissä, eikä värikään ole paras mahdollinen, mutta asiansa kyllä ajavat. Nyt pääsee Pennin kanssa juoksemaan ja puolta tuntia pidemmät lenkitkin onnistuu. Aiemmin Penni-parka nukkui iltaisin juuri semmoista puolta tuntia, jonka aikana saatoin pyrähtää lenkille. Bonuksena nyt saa otettua lenkkijuomia mukaan, kuljettaa avaimia ja kännykkää helposti mukana.

Miksi, oi miksi?

Välillä vetää ihan sanattomaksi nuo lasten kysymykset. Eilen Pilli kysyi aamulla ennen kouluun lähtöä: "Äiti miksi pitää käydä koulua, kun osaa jo kaiken?" Niinpä. Mitäpä ei viisivuotias jo osaisi.

Synttärit

Nyt on Pilli tullut siihen ikään, että synttärikutsuja satelee tämän tästä. Asiaan vaikuttanee myös se, että neidin kielitaito on kohentunut viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että leikit sujuu hyvin vieraallakin kielellä.

Muutamat Pillin luokkakavereista ovat viettäneet synttäreitä kotonaan ja yhdet McSynttäritkin on jo koettu ja toiset tulossa. Hieman odotan kauhun sekaisin tuntein joulukuuta, kun Pillillä itsellään on syntymäpäivät. Kaukana taitaa olla ne ajat, jolloin kutsuttiin muutama tuttavaperhe lapsineen kylään ja vietettiin synttärit inhimillisissä mitoissa. Täällä päin kutsutaan, jos ei nyt koko luokkaa niin ainakin puolet luokasta synttäreille. Synttäreiltä palatessa Pillillä on aina jotain mukana: namipussukkaa, jossa jotain pikkuleluja mukana tai kuten eilen pieni kehyksiin pingotettu maalaus, jonka Pilli oli itse saanut maalata.

Ei siis riitä, että vanhemmat uurastaisivat tarjoilun kanssa. Täytyy lisäksi olla luova ja keksiä vielä jotain viihdykettä ja ohjelmaa, sekä jokaiselle vieraalle jotain muistoksi synttäreitä. En toisaalta yhtään ihmettele, miksi jotkut vanhemmat turvautuvat ulkopuoliseen palveluntarjoajaan ja tilaavat lapselleen McSynttärit. Siinä pääsee kukkaronnyörejä löysyttämällä todella helpolla. Mutta. On ne aika persoonattomat. Voiko lapsella olla joka vuosi McSynttärit ja käyhän se tylsäksi, jos luokassa on samana vuonna jo kuudennet McSynttärit.

Tosin mikäs siinä on järjestellessä, kun siinä eilisessäkin synttäriperheessä oli vain tämä yksi ainoa lapsi. Voisikohan vauvaperheet ja ne, joilla on enemmän kuin kaksi lasta, saada vapautuksen synttäreiden järjestämisessä. Tai järjestää ne hieman yksinkertaisempana versiona. Taidan pitäytyä Pillin vauva-aikana kuulemastani vinkissä: yhtä monta vierasta kuin on kakussa kynttilöitä. Itse tykkäisin retki- tai puistosynttäreistä, mutta ainakaan vielä en ole saanut markkinoitua tätä ajatusta. Jotenkin se herkkujen syönti ja hilluminen kotona keskipisteenä kavereiden kanssa viehättää lapsia.

Ystävällistä asiakaspalvelua

Ihmeiden aika ei ole ohi. Eilen tapahtui ihme, joka sai pitkällisen jahkailun jälkeen aloittmaan blogin pitämisen. Mielessä on kytenyt pitkään ajatus, että tätä elämää ulkomailla pitäisi johonkin tallentaa. Voisi sitten vanhana naureskella kaikille kommelluksille, mitä on tapahtunut.

Eilinen päivä alkoi todella lupaavasti. Viikon kestävän kolmen lapsen yksinhuoltajana olon vuoksi tuli kauppaostokset kotiin nettikaupasta tilattuna. On se aina yhtä kivaa ja juhlavaa saada viikon ruokaostokset kotiovelle kannettuna.

Ostokset oli saatu kaappiin Pullan (3v) avustuksella ja oli aika lähetä päivän asioille. Pilli (5v) oli jo aamulla viety kouluun, joten seuranani oli Pullan lisäksi Penni (5kk). Päivän asiana oli hakea eBaystä huutamani juoksurattaat postista. Asian hoitaminen oli Iso Projekti, sillä postitoimistomme sijaitsee 10 min ajomatkan päässä kiemuraista ja kapeaa tietä. Pikkukaupunkimme keskusta on vanha ranskalainen kapeakatuinen pikkukaupunki kukkulan päällä, joten pyskäöinti siellä on todellinen ongelma. Lisäksi vaikeuskertoimena oli mukana olevat lapset ja toripäivä, joten siinä oli projektia kerrakseen.

Luonnollisesti parkkis löytyi kauimmaisesta mahdollisesta paikasta kukkulan juurelta. Onneksemme kuitenkin ilmainen navette-bussi oli aloittanut turistikauden toimintansa ja pääsimme nauttimaan ilmaisesta ja jännittävästä bussikyydistä kaukaiselta parkkikselta kaupungin keskustaan.

Viimein pääsemme päivän ihmeelliseen osuuteen. Ranska ei ole kovinkaan ansioitunut asiakaspalvelun alalla. Olen kummeksunut tätä seikkaa monen ihmisen kanssa. Erityisesti ystäväni Japanista on ollut erityisen kummissaan tästä ranskalaisesta piirteestä. Monessa erityisesti valtion ylläpitämässä laitoksessa ja virastossa ollaan "vain töissä täällä" ja tehdään asiakkaiden hyväksi ainoastaan se mikä on ihan pakko. Posti on siis juuri omiaan tällaiselle palvelulle.

Olin siis varautunut ylimalkaiseen palveluun ja pyytämään ehkä saksia lainaksi, jotta saisin ison juoksurataspaketin auki ja saisin Pullan pukattua rattaiden kyydissä takaisin autolle. Postin setä vähän mittaili katseellaan minua kahden lapsen kanssa, vauva liinassa, 3v lahkeessa ja totesi, että paketin kuljetus voipi olla vähän vaikeaa. Sanoin sitten, että ajattelin aukaista paketin, kun tiedän että siellä on juoksurattaat. Setäpä reippaana sitten haki sakset ja alkoi itse aukaista pakettia ja vieläpä kiinnitti renkaat paikoilleen ja taittoi rattaat ajokuntoon. Että näin hyvää palvelua voi ihan odottamatta ja yllättäen saada.

Pulla sai kunnian olla ensimmäinen koekäyttäjä juoksurattaille ja tykkäsi heti. Kärryt on tosin hankittu Penniä ajatellen, että pääsisin hieman pitemmillekin lenkeille kuin hänen iltatorkut antavat myöten.

Enää on vain pumpattava renkaat täyteen ja odotettava Puoliso kotiin, että pääsen koekäyttämään juoksurattaita.