Merde alors!

Että ihan ruma sana pääsi. Pillin niin kivalta tuntunut ope onkin pohjimmiltaan periranskalainen byrokraatti. Ajattelin olevani oikein kiva, vanhempien ja kolun välistä yhteistyötä vaaliva äiti. Menin siis kysymään opelta, miten toimitaan, jos lapsen täytyy olla perheen loman takia pari päivää pois. Kylmä tuomio tuli, kun ope pokkana sanoi, että se on kiellettyä. Kuulemma sairauden takia tai vakavan perhesyyn takia voi olla pois. Näissä tilanteissa ope kyllä auttaa tehtävissä ja eteenpäin. Mutta loman takia ei olla pois, eikä tehtäviä etukäteen heru. Yritin viattomana, että en minä tämmöistä tiennyt ja lentoliputkin on maksettu, eikä lasta voi jättää yksin. Ope sitten uhkaili kaikenlaisen sosiaalitukien menetyksellä, jos on tuollalailla luvatta pois. Mutta hah, saapa pitkän nenän, kun eipä kuulutakaan Ranskan sosiaaliturvan piiriin.

Kyllä sieltä koulusta päin ollaan vähän väliä kerjäämässä jotain vanhemmilta ja niin lirkutellaan ja kiitellään yhteistyöstä. Vastalahjaksi ei tämä 0pe näköjään jousta toiseen suuntaan ollenkaan vaan lakkoilevatkin milloin huvittaa. Onneksi olen kotiäiti, eikä lakot aiheuta ongelmia arkeen. Ei ole kuitenkaan harvinaista, kun kuulee työssäkäyvien äitien kiroilevan lakkoja. Ei ole helppoa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja omille kersoille pitäisi keksiä yhtäkkiä joku hoitopaikka, kun arvon opet päättävät lakkoilla. Ja viimeisin lakko oli vasta viikko sitten.

Mieltä helpotti, kun purin sydäntäni eräälle suorasukaiselle ranskis-äidille. Hänen tuomionsa oli heti tästä opesta korrektisti sanottuna tiukkapipo. Ja mitä tästä opimme: ei kannata olla rehellinen. Tästä lähin vastaavassa tilanteessa meillä sattuu juuri ikävä oksutautiepidemia perheeseen juuri ennen lomaa. Yritä siinä sitten kasvattaa rehellisiä pikkukansalaisia, kun ekaluokalta lähtien täytyy opettaa valehtelemaan ja olemaan puhumatta perheen lomasuunnitelmista koulussa.