Lähes täydellinen päivä

Eilen nimittäin oli lähes täydellinen päivä. Aamupäivän käytin keittiössä hääräilyyn. Kotiäitinä oeilu on aivoille toisinaan puuduttavaa, joten on pakko keksiä jotain intellektuellista stimulaatiota. Suomi-loman jälkeen insipiraatiota ja aivojumppaa on tarjonnut eräs aasialainen keittokirja. Monta uutta ahaa-elämystä mausteiden ja ruuanalaittotapojen saatikka ainesyhdistelmien parissa.

Eilen oli vuorossa simpukat. Olen pitänyt niiden laittamista jotenkin vaikeana ja monimutkaisena. Näillä leveyspiireillä simpukat ovat melko edukasta ruokaa ja niiden kypsentäminen superhelppoa. Todellista pikaruokaa: 5 minuutin kiehautus ja simpukat ovat kypsiä. Haastetta tarjoaa sitten hyvän liemen teko. Se taas löytyi tuosta keittokirjasta. Liemeen tuli mm. herkullista tuoretta korianteria, joka on tämän hetkisen mausteiden top 10:n kärjessä. Jauhettuja mausteita siihen liemeen tuli noin kolmannes mukillinen, mikä tuo hieman enempi makua ruokaan verrattuna moneen suomalaisen ruokaohjeen "ripaus pippuria ja suolaa" -tyyliseen maustamiseen.

Simpukat olivat siis äärettömän herkullisia ja kyytipoikana olin leipassut annoksen naan-leipiä, sillä niitäkin on pitänyt pitkään jo tehdä. Toki tämä oli vähän muunneltu versio, kun laitoin puolet complet-jauhoja eli täysjyväisiä. Raati totesi, etteihän tässä maistu kovin paljoa edes valkosipuli. No ei varmaan, kun sitä ei tuossa perus-naanissa ollut ollenkaan. Joka tapauksessa naan-leipä passasi hyvin simpukoiden kaverina. Jopa perus-nirppis Pilli tykkäsi niistä simpukoista, vaikka liemessä oli paljon epäilyttäviä "ulkoeurooppalaisia" mausteita. Pilli näet yhdessä vaiheessa jo kyllästyi, että "taasko meillä on jotain ulkoeurooppalaista ruokaa". Kun tekaisee välillä muutaman satsin makaroonilaatikkoa ja lihapullia, niin jälkikasvukin jaksaa paremmin maistella mamman uusia kokeiluja. Pennillehän kelpaa onneksi ihan kaikki ja millä tahansa mausteilla, jos tulisia ei oteta lukuun.

Täydennyksen päivään onnistuneen ruoan kanssa toi päivän lenkki. Nyt kun Penni alkaa olla jo niin iso poika, että jaksaa olla tisusta jo toista tuntia erossa, on äiti päässyt kunnolla lenkkeilyn makuun. Lenkkeilymaastot tässä lähistöllä eivät ole kovin kummoset, joten on ajettava hieman kauemmas. Läheinen vuoristo tarjoaa aika kivaa maastoa lenkkeilyyn sekä reitin haastavuuden että maisemien osalta. Sain juostua tunnin ja parikyt minsaa päälle. Eli meikäläisittäin jo pitkähkö lenkki. Ekat puoli tuntia oli hankalahkoa juostavaa kivikkoisuuden ja polun kapoisuuden takia. Kun pääsi tasannolle vanhoille kärrypoluille asti juoksemaan, niin ei olisi malttanut millään kääntyä takas. Kuitenkin sovittu aikaraja oli umpeutumassa, sillä oli tarkoitus, että Puolisokin ehtisi lenkkeillä ennen pimeää, joten oli pakko kääntyä. Tuonne täytyy vielä palata ja käydä se reitti vielä kokonaan ympäri, joko juosten tai koko porukalla patikoiden. Jos vaikka heppojakin bongaisi, kun niin paljon kavioiden jälkiä näkyi.

Tämä päivä todisti, että täydellisyys jäi saavuttamatta. Lenkkeilyä edeltävä huolimaton imetys ja ehken liian ahtaat urheilurintsikat kostautuivat tänään pirullisen kipeällä tiehyttukoksella. Että piti kolme lastaan imettää, että tämmöinenkin tuli koettua. Onneksi ei ole (vielä) kuumetta noussut, mutta ei kovin paljoa tee mieli liikahdella, kun kaikenlainen liike sattuu. Penni-parka joutuu olemaan päivän hieman vähemmällä kiinteällä sapuskalla, että jaksaa tyhjennellä tuota kipeää rintaa tehokkaasti. Sattui kuitenkin sopivat sairastelukelit, sillä viimein ovat kunnon syysilmat saapuneet tännekin: sadetta ja kunnon ukkosia.

Koulu alkoi

Syksy saapui ja koulu alkoi täälläkin. Virallinen aloituspäivä oppilaille oli tiistai 2.9. Pullalle se oli erityisen jännittävä, sillä hän aloitti oman uransa leikki-koululaisena paikallisessa école maternellessa. Pillillekin uutta oli aloittaa école primairen ekaluokka. Koulurakennus pysyi samana, mutta sijainti koulussa siirtyi isojen puolelle.

Jakaannuimme perheenä kahtia: isi saatteli Pillin ja me Pennin kanssa saattelimme Pullaa kouluun. Maternellen piha oli Pullalle kyllä jo tuttu, sillä oltiinhan siskoa viety ja haettu jo puolentoista vuoden ajan maternelleen. Pihalla suoritettiin jonotus ja ilmoittautuminen oikealle opettajalle. Taas pisti hymyilyttämään ranskalaisille tyypillinen organisoituminen. Pihalla oli hahmoteltavissa neljä jonoa, joista puskaradio kertoi, että jonon etupäässä on lappu josta vakoilemalla näkee, mihin jonoon kuuluu. Sekasotkuhan siitä tuli, mutta vartin seisoskelulla päästiin open luokse ilmoittautumaan. Pullan opeksi tuli se sama, joka Pillillä oli aloittaessa.

Ilmoittautumisesta päästiin luokkaan ja vanhemmat saivat luvan olla ekat puolitoistatuntia mukana. Alkuun oli vapaata tutustumista luokkaan ja siitä mentiinkin sitten välitunnille. Pullan luokassa oli kokonaista 31(!) natiaista. Kovasti yrittävät saada tuon luokan kahtia, mutta nähtäväksi jää auttaako vanhempainyhdistyksen vetoomukset mitään.

Ope kokosi lapset sisälle luokaan ja hivuttauduin pikkuhiljaa takavasemmalle ja vilkuttelin Pullalle heipat. Oltiin noin sataan kertaan käyty läpi se, että äiti tulee sitten lounastunnille hakemaan Pullan kotiin syömään. Ehdin juuri käväistä Pennin kanssa kääntymässä kotona, kun lähdin jo takaisin Pullaa hakemaan. Siellä se sitten tuli open käsipuolessa ja huusi kuin palosireeni. Syykin oli ihan ilmiselvä: äitiä ikävä.

Pillillä oli mennyt eka kouluaamu hieman paremmin. Vanhat kaverit odottamassa ja kielikin sujuu jo mukavasti. Millään ei olisi malttanut olla keskiviikkoa, sitä normaalia alakoululaisten vapaapäivää, pois koulusta.

Tänään keskiviikkona oltiinkin suorittamassa sitä samaa, mitä miljoonat muut koululaisperheet ympäri Ranskaa. Kahden listan kanssa haettiin ympäri paikallista hypermarkettia kaikkia tarvittavia kouluvermeitä. Vaikka koulu on sinänsä täällä ilmaista, niin kaikesta oheistoiminnasta täytyykin maksaa. Vihkot kynät, kumit, liimat, tussit, puuvärit, vesivärit, vihkot, niihin kannet, nenäliinat, pikkusakset jne täytyy tietysti itse hankkia. Ranskalaisena erikoisuutena koululaiset hommaavat itselleen pienen, A4-kokoisen tussitaulun ja siihen tusseja. Nähtäväksi jää, miten sitä käyttävät koulussa. Ahdasta oli ja hikeä pukkasi, mutta ehkä se ei muuten koulun alulta tunnu.