Ohjelmaa

Paljon on tapahtunut sitten marraskuisen lumisateen Ranskassa. Nykyään ollaankin tupla-ex-pat-perhe, sillä ollaan palailtu takaisin koto-Suomeen. Pikkuhiljaa on taas totuteltu elämään lumessa ja kylmässä ja ihan mukavasti on mennyt. Ranskasta jäätiin kaipaamaan erityisesti keväistä ilmastoa ja vuoristoretkiä. Ihan kokonaan ei ranska pääse täällä unohtumaan, sillä Pilli jatkaa Suomessa ranskalaisessa koulussa. Siinä saa siis koti-äitikin vanhaan tyyliin toivottaa bonjourit ja aurevoirit opelle ja tihrustaa ranskaksi reissuvihkoon, jos kouluun päin on jotain asiaa.

Erityisesti Suomessa on ilahduttanut:
- leikkipuistot, joita on joka kadunkulmassa ja niemennotkossa. Erityisesti nämä helsinkiläiset leikkipuistot, joissa on myös sisätilat ja siellä järjestetään kivaa toimintaa lapsille ja lapsiperheille.
- kirjastot, jotka ovat käytännössä ilmaisia, valikoima kattava ja uusiakin kirjoja saa kohtuullisella odotuksella luettavaksi
- julkinen liikenne joka toimii ja on kattava
- ruokakauppojen valikoimat: vähänkin isommasta kaupasta saa sellaista, mitä ranskassa piti etsiä erikois-bio-kaupoista
- kahvilat, joita saa yleensä myös reilumman kokoisen kahviannoksen

Varsinaista ohjelmaa ja yllättäviä kokemuksia on järjestänyt viime aikoina Penni, joka saavutti alkuvuodesta yhden vuoden iän. Muuton jäljiltä kaikki tavarat ei ihan vielä ole paikallaan ja jostain Penni oli löytänyt aikuisten kihomatolääkkeitä. Ranskassa näihin pääsi tutustumaan, kun lapset saivat koulusta muutamaan kertaan tartuntoja. Penni oli ehtinyt jo mutustaa yhtä matolääkepilleriä ja minä sitten varmuuden vuoksi pirautin Myrkytystietokeskukseen, että onkohan tässä aihetta huoleen vai ei. Akuuttia hätää ei ollut, mutta annos oli kuitenkin sen verran iso, että suositeltiin lääkehiilen antoa varotoimenpiteenä. Ajankohta oli lauantai-iltapäivä, jolloin lähi-apteekki oli tietysti kiinni. Lisäbonuksena Pulla oli isänsä kanssa uimakoulussa ja kotona ollut Pilli oli kuumeessa. Reippaasti Pilli puki kuitenkin ulkovaatteet päälle ja lähti meidän kanssa seikkailemaan junalla kohti keskustaa ja aukiolevaa apteekkia etsimään. Apteekista meinasivat ensin tarjota tablettimuotoista lääkehiiltä ja siinä vähän yskähtelin, kun annostusohjeet oli annettu lusikallisina. Onneksi jostain laatikon perältä löytyi raemuotoista lääkehiiltä ja se saatiin sekoitettua hedelmäsoseeseen. Hitaasti ja ennakkoluulottomasti Penni söi hedelmäsoseeseen sekoitetun lääkehiilen. Ihan mustaa mössöä se oli ja ilmeisesti sivumakuja ei pahemmin ilmennyt. Samalla Penni napsi siskoltaan ranskalaisia perunoita, joten sose meni kuin huomaamatta siinä sivussa. Saihan sen rauhallisen lauantai-iltapäivän näinkin kulumaan ja nyt siis ymmärrän, miksi lapsiperheissä suositellaan lukittua lääkekaappia jonnekin korkealle sijoitettuna. Sellainen on hankittava heti.