Viime aikoina on ompelukone surrannut täällä ahkerasti. Tulos näkyy kuvassa. Tyttöjen luistelukoulun näytökseen tarvittiin esiintymispuvuksi metsäneläimen puvut.
Lisäksi kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa, josta otos alla:
Monday, March 23, 2009
Karvakorvat
Viime aikoina on ompelukone surrannut täällä ahkerasti. Tulos näkyy kuvassa. Tyttöjen luistelukoulun näytökseen tarvittiin esiintymispuvuksi metsäneläimen puvut.
Lisäksi kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa, josta otos alla:
Ohjelmaa
Paljon on tapahtunut sitten marraskuisen lumisateen Ranskassa. Nykyään ollaankin tupla-ex-pat-perhe, sillä ollaan palailtu takaisin koto-Suomeen. Pikkuhiljaa on taas totuteltu elämään lumessa ja kylmässä ja ihan mukavasti on mennyt. Ranskasta jäätiin kaipaamaan erityisesti keväistä ilmastoa ja vuoristoretkiä. Ihan kokonaan ei ranska pääse täällä unohtumaan, sillä Pilli jatkaa Suomessa ranskalaisessa koulussa. Siinä saa siis koti-äitikin vanhaan tyyliin toivottaa bonjourit ja aurevoirit opelle ja tihrustaa ranskaksi reissuvihkoon, jos kouluun päin on jotain asiaa.
Erityisesti Suomessa on ilahduttanut:
- leikkipuistot, joita on joka kadunkulmassa ja niemennotkossa. Erityisesti nämä helsinkiläiset leikkipuistot, joissa on myös sisätilat ja siellä järjestetään kivaa toimintaa lapsille ja lapsiperheille.
- kirjastot, jotka ovat käytännössä ilmaisia, valikoima kattava ja uusiakin kirjoja saa kohtuullisella odotuksella luettavaksi
- julkinen liikenne joka toimii ja on kattava
- ruokakauppojen valikoimat: vähänkin isommasta kaupasta saa sellaista, mitä ranskassa piti etsiä erikois-bio-kaupoista
- kahvilat, joita saa yleensä myös reilumman kokoisen kahviannoksen
Varsinaista ohjelmaa ja yllättäviä kokemuksia on järjestänyt viime aikoina Penni, joka saavutti alkuvuodesta yhden vuoden iän. Muuton jäljiltä kaikki tavarat ei ihan vielä ole paikallaan ja jostain Penni oli löytänyt aikuisten kihomatolääkkeitä. Ranskassa näihin pääsi tutustumaan, kun lapset saivat koulusta muutamaan kertaan tartuntoja. Penni oli ehtinyt jo mutustaa yhtä matolääkepilleriä ja minä sitten varmuuden vuoksi pirautin Myrkytystietokeskukseen, että onkohan tässä aihetta huoleen vai ei. Akuuttia hätää ei ollut, mutta annos oli kuitenkin sen verran iso, että suositeltiin lääkehiilen antoa varotoimenpiteenä. Ajankohta oli lauantai-iltapäivä, jolloin lähi-apteekki oli tietysti kiinni. Lisäbonuksena Pulla oli isänsä kanssa uimakoulussa ja kotona ollut Pilli oli kuumeessa. Reippaasti Pilli puki kuitenkin ulkovaatteet päälle ja lähti meidän kanssa seikkailemaan junalla kohti keskustaa ja aukiolevaa apteekkia etsimään. Apteekista meinasivat ensin tarjota tablettimuotoista lääkehiiltä ja siinä vähän yskähtelin, kun annostusohjeet oli annettu lusikallisina. Onneksi jostain laatikon perältä löytyi raemuotoista lääkehiiltä ja se saatiin sekoitettua hedelmäsoseeseen. Hitaasti ja ennakkoluulottomasti Penni söi hedelmäsoseeseen sekoitetun lääkehiilen. Ihan mustaa mössöä se oli ja ilmeisesti sivumakuja ei pahemmin ilmennyt. Samalla Penni napsi siskoltaan ranskalaisia perunoita, joten sose meni kuin huomaamatta siinä sivussa. Saihan sen rauhallisen lauantai-iltapäivän näinkin kulumaan ja nyt siis ymmärrän, miksi lapsiperheissä suositellaan lukittua lääkekaappia jonnekin korkealle sijoitettuna. Sellainen on hankittava heti.
Erityisesti Suomessa on ilahduttanut:
- leikkipuistot, joita on joka kadunkulmassa ja niemennotkossa. Erityisesti nämä helsinkiläiset leikkipuistot, joissa on myös sisätilat ja siellä järjestetään kivaa toimintaa lapsille ja lapsiperheille.
- kirjastot, jotka ovat käytännössä ilmaisia, valikoima kattava ja uusiakin kirjoja saa kohtuullisella odotuksella luettavaksi
- julkinen liikenne joka toimii ja on kattava
- ruokakauppojen valikoimat: vähänkin isommasta kaupasta saa sellaista, mitä ranskassa piti etsiä erikois-bio-kaupoista
- kahvilat, joita saa yleensä myös reilumman kokoisen kahviannoksen
Varsinaista ohjelmaa ja yllättäviä kokemuksia on järjestänyt viime aikoina Penni, joka saavutti alkuvuodesta yhden vuoden iän. Muuton jäljiltä kaikki tavarat ei ihan vielä ole paikallaan ja jostain Penni oli löytänyt aikuisten kihomatolääkkeitä. Ranskassa näihin pääsi tutustumaan, kun lapset saivat koulusta muutamaan kertaan tartuntoja. Penni oli ehtinyt jo mutustaa yhtä matolääkepilleriä ja minä sitten varmuuden vuoksi pirautin Myrkytystietokeskukseen, että onkohan tässä aihetta huoleen vai ei. Akuuttia hätää ei ollut, mutta annos oli kuitenkin sen verran iso, että suositeltiin lääkehiilen antoa varotoimenpiteenä. Ajankohta oli lauantai-iltapäivä, jolloin lähi-apteekki oli tietysti kiinni. Lisäbonuksena Pulla oli isänsä kanssa uimakoulussa ja kotona ollut Pilli oli kuumeessa. Reippaasti Pilli puki kuitenkin ulkovaatteet päälle ja lähti meidän kanssa seikkailemaan junalla kohti keskustaa ja aukiolevaa apteekkia etsimään. Apteekista meinasivat ensin tarjota tablettimuotoista lääkehiiltä ja siinä vähän yskähtelin, kun annostusohjeet oli annettu lusikallisina. Onneksi jostain laatikon perältä löytyi raemuotoista lääkehiiltä ja se saatiin sekoitettua hedelmäsoseeseen. Hitaasti ja ennakkoluulottomasti Penni söi hedelmäsoseeseen sekoitetun lääkehiilen. Ihan mustaa mössöä se oli ja ilmeisesti sivumakuja ei pahemmin ilmennyt. Samalla Penni napsi siskoltaan ranskalaisia perunoita, joten sose meni kuin huomaamatta siinä sivussa. Saihan sen rauhallisen lauantai-iltapäivän näinkin kulumaan ja nyt siis ymmärrän, miksi lapsiperheissä suositellaan lukittua lääkekaappia jonnekin korkealle sijoitettuna. Sellainen on hankittava heti.
Tuesday, November 25, 2008
Lunta!
Sellainen ihme tapahtui eilen, että lunta satoi tänne Välimeren rannalle. Perimätiedon mukaan edellisen kerran on nelisen vuotta sitten tullut lunta ihan pikkusen. Satoi alle tunnissa 15 cm:n kerros rakeita ukkosmyrskyn säestämänä. Kovaan pakkautui tuo kerrostuma, eikä vielä yhdessä päivässä ehtinyt sulaa pois. Tiesipä ainakin päivän puheenaiheen.
Hieman kyllä säälitti paikallisia autoilijoita ja täytyy nostaa hattua niille rohkeille, jotka uskalsivat lähteä aamulla liukastelemaan tien päälle kesärenkaillaan. Kiitin onneani, ettei ollut mitään pakollista menoa autolla. Tuskin olisin päässyt parkkipaikkaa edemmäs, sillä niin jyrkkää nousua ei olisi kesärenkailla päässyt ylös. Kiva oli seurata naapureita, millä tyylillä kukakin sai putsattua autonsa lumesta. Minkäänlaisia oikeita välineitä lumenpuhdistukseen ei oletusarvoisesti ole. Muutamat käyttivät fiksusti harjoja, toiset pahveja kaapimina ja yksi epätoivoinen lirutti vettä tuulilasille. Sulattihan se aina kolikon kokoisen reiän lumikerrokseen kerrallaan.
Hevosmiesten tietotoimiston mukaan paikallinen moottoritiekin oli poikki kolmisen tuntia pahimman myräkän aikoihin. Aamun koulumatkalla jokainen, joka tiesi meidän olevan Suomesta, muisti todeta, että tämähän on nyt niin kuin teillä siellä. Niinpä, mutta meilläpä tulee kerralla aina tuplat tähän verrattuna.
Thursday, November 6, 2008
Ensiaskelia
Monday, October 13, 2008
Merde alors!
Että ihan ruma sana pääsi. Pillin niin kivalta tuntunut ope onkin pohjimmiltaan periranskalainen byrokraatti. Ajattelin olevani oikein kiva, vanhempien ja kolun välistä yhteistyötä vaaliva äiti. Menin siis kysymään opelta, miten toimitaan, jos lapsen täytyy olla perheen loman takia pari päivää pois. Kylmä tuomio tuli, kun ope pokkana sanoi, että se on kiellettyä. Kuulemma sairauden takia tai vakavan perhesyyn takia voi olla pois. Näissä tilanteissa ope kyllä auttaa tehtävissä ja eteenpäin. Mutta loman takia ei olla pois, eikä tehtäviä etukäteen heru. Yritin viattomana, että en minä tämmöistä tiennyt ja lentoliputkin on maksettu, eikä lasta voi jättää yksin. Ope sitten uhkaili kaikenlaisen sosiaalitukien menetyksellä, jos on tuollalailla luvatta pois. Mutta hah, saapa pitkän nenän, kun eipä kuulutakaan Ranskan sosiaaliturvan piiriin.
Kyllä sieltä koulusta päin ollaan vähän väliä kerjäämässä jotain vanhemmilta ja niin lirkutellaan ja kiitellään yhteistyöstä. Vastalahjaksi ei tämä 0pe näköjään jousta toiseen suuntaan ollenkaan vaan lakkoilevatkin milloin huvittaa. Onneksi olen kotiäiti, eikä lakot aiheuta ongelmia arkeen. Ei ole kuitenkaan harvinaista, kun kuulee työssäkäyvien äitien kiroilevan lakkoja. Ei ole helppoa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja omille kersoille pitäisi keksiä yhtäkkiä joku hoitopaikka, kun arvon opet päättävät lakkoilla. Ja viimeisin lakko oli vasta viikko sitten.
Mieltä helpotti, kun purin sydäntäni eräälle suorasukaiselle ranskis-äidille. Hänen tuomionsa oli heti tästä opesta korrektisti sanottuna tiukkapipo. Ja mitä tästä opimme: ei kannata olla rehellinen. Tästä lähin vastaavassa tilanteessa meillä sattuu juuri ikävä oksutautiepidemia perheeseen juuri ennen lomaa. Yritä siinä sitten kasvattaa rehellisiä pikkukansalaisia, kun ekaluokalta lähtien täytyy opettaa valehtelemaan ja olemaan puhumatta perheen lomasuunnitelmista koulussa.
Kyllä sieltä koulusta päin ollaan vähän väliä kerjäämässä jotain vanhemmilta ja niin lirkutellaan ja kiitellään yhteistyöstä. Vastalahjaksi ei tämä 0pe näköjään jousta toiseen suuntaan ollenkaan vaan lakkoilevatkin milloin huvittaa. Onneksi olen kotiäiti, eikä lakot aiheuta ongelmia arkeen. Ei ole kuitenkaan harvinaista, kun kuulee työssäkäyvien äitien kiroilevan lakkoja. Ei ole helppoa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja omille kersoille pitäisi keksiä yhtäkkiä joku hoitopaikka, kun arvon opet päättävät lakkoilla. Ja viimeisin lakko oli vasta viikko sitten.
Mieltä helpotti, kun purin sydäntäni eräälle suorasukaiselle ranskis-äidille. Hänen tuomionsa oli heti tästä opesta korrektisti sanottuna tiukkapipo. Ja mitä tästä opimme: ei kannata olla rehellinen. Tästä lähin vastaavassa tilanteessa meillä sattuu juuri ikävä oksutautiepidemia perheeseen juuri ennen lomaa. Yritä siinä sitten kasvattaa rehellisiä pikkukansalaisia, kun ekaluokalta lähtien täytyy opettaa valehtelemaan ja olemaan puhumatta perheen lomasuunnitelmista koulussa.
Sunday, September 21, 2008
Lähes täydellinen päivä
Eilen nimittäin oli lähes täydellinen päivä. Aamupäivän käytin keittiössä hääräilyyn. Kotiäitinä oeilu on aivoille toisinaan puuduttavaa, joten on pakko keksiä jotain intellektuellista stimulaatiota. Suomi-loman jälkeen insipiraatiota ja aivojumppaa on tarjonnut eräs aasialainen keittokirja. Monta uutta ahaa-elämystä mausteiden ja ruuanalaittotapojen saatikka ainesyhdistelmien parissa.
Eilen oli vuorossa simpukat. Olen pitänyt niiden laittamista jotenkin vaikeana ja monimutkaisena. Näillä leveyspiireillä simpukat ovat melko edukasta ruokaa ja niiden kypsentäminen superhelppoa. Todellista pikaruokaa: 5 minuutin kiehautus ja simpukat ovat kypsiä. Haastetta tarjoaa sitten hyvän liemen teko. Se taas löytyi tuosta keittokirjasta. Liemeen tuli mm. herkullista tuoretta korianteria, joka on tämän hetkisen mausteiden top 10:n kärjessä. Jauhettuja mausteita siihen liemeen tuli noin kolmannes mukillinen, mikä tuo hieman enempi makua ruokaan verrattuna moneen suomalaisen ruokaohjeen "ripaus pippuria ja suolaa" -tyyliseen maustamiseen.
Simpukat olivat siis äärettömän herkullisia ja kyytipoikana olin leipassut annoksen naan-leipiä, sillä niitäkin on pitänyt pitkään jo tehdä. Toki tämä oli vähän muunneltu versio, kun laitoin puolet complet-jauhoja eli täysjyväisiä. Raati totesi, etteihän tässä maistu kovin paljoa edes valkosipuli. No ei varmaan, kun sitä ei tuossa perus-naanissa ollut ollenkaan. Joka tapauksessa naan-leipä passasi hyvin simpukoiden kaverina. Jopa perus-nirppis Pilli tykkäsi niistä simpukoista, vaikka liemessä oli paljon epäilyttäviä "ulkoeurooppalaisia" mausteita. Pilli näet yhdessä vaiheessa jo kyllästyi, että "taasko meillä on jotain ulkoeurooppalaista ruokaa". Kun tekaisee välillä muutaman satsin makaroonilaatikkoa ja lihapullia, niin jälkikasvukin jaksaa paremmin maistella mamman uusia kokeiluja. Pennillehän kelpaa onneksi ihan kaikki ja millä tahansa mausteilla, jos tulisia ei oteta lukuun.
Täydennyksen päivään onnistuneen ruoan kanssa toi päivän lenkki. Nyt kun Penni alkaa olla jo niin iso poika, että jaksaa olla tisusta jo toista tuntia erossa, on äiti päässyt kunnolla lenkkeilyn makuun. Lenkkeilymaastot tässä lähistöllä eivät ole kovin kummoset, joten on ajettava hieman kauemmas. Läheinen vuoristo tarjoaa aika kivaa maastoa lenkkeilyyn sekä reitin haastavuuden että maisemien osalta. Sain juostua tunnin ja parikyt minsaa päälle. Eli meikäläisittäin jo pitkähkö lenkki. Ekat puoli tuntia oli hankalahkoa juostavaa kivikkoisuuden ja polun kapoisuuden takia. Kun pääsi tasannolle vanhoille kärrypoluille asti juoksemaan, niin ei olisi malttanut millään kääntyä takas. Kuitenkin sovittu aikaraja oli umpeutumassa, sillä oli tarkoitus, että Puolisokin ehtisi lenkkeillä ennen pimeää, joten oli pakko kääntyä. Tuonne täytyy vielä palata ja käydä se reitti vielä kokonaan ympäri, joko juosten tai koko porukalla patikoiden. Jos vaikka heppojakin bongaisi, kun niin paljon kavioiden jälkiä näkyi.
Tämä päivä todisti, että täydellisyys jäi saavuttamatta. Lenkkeilyä edeltävä huolimaton imetys ja ehken liian ahtaat urheilurintsikat kostautuivat tänään pirullisen kipeällä tiehyttukoksella. Että piti kolme lastaan imettää, että tämmöinenkin tuli koettua. Onneksi ei ole (vielä) kuumetta noussut, mutta ei kovin paljoa tee mieli liikahdella, kun kaikenlainen liike sattuu. Penni-parka joutuu olemaan päivän hieman vähemmällä kiinteällä sapuskalla, että jaksaa tyhjennellä tuota kipeää rintaa tehokkaasti. Sattui kuitenkin sopivat sairastelukelit, sillä viimein ovat kunnon syysilmat saapuneet tännekin: sadetta ja kunnon ukkosia.
Eilen oli vuorossa simpukat. Olen pitänyt niiden laittamista jotenkin vaikeana ja monimutkaisena. Näillä leveyspiireillä simpukat ovat melko edukasta ruokaa ja niiden kypsentäminen superhelppoa. Todellista pikaruokaa: 5 minuutin kiehautus ja simpukat ovat kypsiä. Haastetta tarjoaa sitten hyvän liemen teko. Se taas löytyi tuosta keittokirjasta. Liemeen tuli mm. herkullista tuoretta korianteria, joka on tämän hetkisen mausteiden top 10:n kärjessä. Jauhettuja mausteita siihen liemeen tuli noin kolmannes mukillinen, mikä tuo hieman enempi makua ruokaan verrattuna moneen suomalaisen ruokaohjeen "ripaus pippuria ja suolaa" -tyyliseen maustamiseen.
Simpukat olivat siis äärettömän herkullisia ja kyytipoikana olin leipassut annoksen naan-leipiä, sillä niitäkin on pitänyt pitkään jo tehdä. Toki tämä oli vähän muunneltu versio, kun laitoin puolet complet-jauhoja eli täysjyväisiä. Raati totesi, etteihän tässä maistu kovin paljoa edes valkosipuli. No ei varmaan, kun sitä ei tuossa perus-naanissa ollut ollenkaan. Joka tapauksessa naan-leipä passasi hyvin simpukoiden kaverina. Jopa perus-nirppis Pilli tykkäsi niistä simpukoista, vaikka liemessä oli paljon epäilyttäviä "ulkoeurooppalaisia" mausteita. Pilli näet yhdessä vaiheessa jo kyllästyi, että "taasko meillä on jotain ulkoeurooppalaista ruokaa". Kun tekaisee välillä muutaman satsin makaroonilaatikkoa ja lihapullia, niin jälkikasvukin jaksaa paremmin maistella mamman uusia kokeiluja. Pennillehän kelpaa onneksi ihan kaikki ja millä tahansa mausteilla, jos tulisia ei oteta lukuun.
Täydennyksen päivään onnistuneen ruoan kanssa toi päivän lenkki. Nyt kun Penni alkaa olla jo niin iso poika, että jaksaa olla tisusta jo toista tuntia erossa, on äiti päässyt kunnolla lenkkeilyn makuun. Lenkkeilymaastot tässä lähistöllä eivät ole kovin kummoset, joten on ajettava hieman kauemmas. Läheinen vuoristo tarjoaa aika kivaa maastoa lenkkeilyyn sekä reitin haastavuuden että maisemien osalta. Sain juostua tunnin ja parikyt minsaa päälle. Eli meikäläisittäin jo pitkähkö lenkki. Ekat puoli tuntia oli hankalahkoa juostavaa kivikkoisuuden ja polun kapoisuuden takia. Kun pääsi tasannolle vanhoille kärrypoluille asti juoksemaan, niin ei olisi malttanut millään kääntyä takas. Kuitenkin sovittu aikaraja oli umpeutumassa, sillä oli tarkoitus, että Puolisokin ehtisi lenkkeillä ennen pimeää, joten oli pakko kääntyä. Tuonne täytyy vielä palata ja käydä se reitti vielä kokonaan ympäri, joko juosten tai koko porukalla patikoiden. Jos vaikka heppojakin bongaisi, kun niin paljon kavioiden jälkiä näkyi.
Tämä päivä todisti, että täydellisyys jäi saavuttamatta. Lenkkeilyä edeltävä huolimaton imetys ja ehken liian ahtaat urheilurintsikat kostautuivat tänään pirullisen kipeällä tiehyttukoksella. Että piti kolme lastaan imettää, että tämmöinenkin tuli koettua. Onneksi ei ole (vielä) kuumetta noussut, mutta ei kovin paljoa tee mieli liikahdella, kun kaikenlainen liike sattuu. Penni-parka joutuu olemaan päivän hieman vähemmällä kiinteällä sapuskalla, että jaksaa tyhjennellä tuota kipeää rintaa tehokkaasti. Sattui kuitenkin sopivat sairastelukelit, sillä viimein ovat kunnon syysilmat saapuneet tännekin: sadetta ja kunnon ukkosia.
Wednesday, September 3, 2008
Koulu alkoi
Syksy saapui ja koulu alkoi täälläkin. Virallinen aloituspäivä oppilaille oli tiistai 2.9. Pullalle se oli erityisen jännittävä, sillä hän aloitti oman uransa leikki-koululaisena paikallisessa école maternellessa. Pillillekin uutta oli aloittaa école primairen ekaluokka. Koulurakennus pysyi samana, mutta sijainti koulussa siirtyi isojen puolelle.
Jakaannuimme perheenä kahtia: isi saatteli Pillin ja me Pennin kanssa saattelimme Pullaa kouluun. Maternellen piha oli Pullalle kyllä jo tuttu, sillä oltiinhan siskoa viety ja haettu jo puolentoista vuoden ajan maternelleen. Pihalla suoritettiin jonotus ja ilmoittautuminen oikealle opettajalle. Taas pisti hymyilyttämään ranskalaisille tyypillinen organisoituminen. Pihalla oli hahmoteltavissa neljä jonoa, joista puskaradio kertoi, että jonon etupäässä on lappu josta vakoilemalla näkee, mihin jonoon kuuluu. Sekasotkuhan siitä tuli, mutta vartin seisoskelulla päästiin open luokse ilmoittautumaan. Pullan opeksi tuli se sama, joka Pillillä oli aloittaessa.
Ilmoittautumisesta päästiin luokkaan ja vanhemmat saivat luvan olla ekat puolitoistatuntia mukana. Alkuun oli vapaata tutustumista luokkaan ja siitä mentiinkin sitten välitunnille. Pullan luokassa oli kokonaista 31(!) natiaista. Kovasti yrittävät saada tuon luokan kahtia, mutta nähtäväksi jää auttaako vanhempainyhdistyksen vetoomukset mitään.
Ope kokosi lapset sisälle luokaan ja hivuttauduin pikkuhiljaa takavasemmalle ja vilkuttelin Pullalle heipat. Oltiin noin sataan kertaan käyty läpi se, että äiti tulee sitten lounastunnille hakemaan Pullan kotiin syömään. Ehdin juuri käväistä Pennin kanssa kääntymässä kotona, kun lähdin jo takaisin Pullaa hakemaan. Siellä se sitten tuli open käsipuolessa ja huusi kuin palosireeni. Syykin oli ihan ilmiselvä: äitiä ikävä.
Pillillä oli mennyt eka kouluaamu hieman paremmin. Vanhat kaverit odottamassa ja kielikin sujuu jo mukavasti. Millään ei olisi malttanut olla keskiviikkoa, sitä normaalia alakoululaisten vapaapäivää, pois koulusta.
Tänään keskiviikkona oltiinkin suorittamassa sitä samaa, mitä miljoonat muut koululaisperheet ympäri Ranskaa. Kahden listan kanssa haettiin ympäri paikallista hypermarkettia kaikkia tarvittavia kouluvermeitä. Vaikka koulu on sinänsä täällä ilmaista, niin kaikesta oheistoiminnasta täytyykin maksaa. Vihkot kynät, kumit, liimat, tussit, puuvärit, vesivärit, vihkot, niihin kannet, nenäliinat, pikkusakset jne täytyy tietysti itse hankkia. Ranskalaisena erikoisuutena koululaiset hommaavat itselleen pienen, A4-kokoisen tussitaulun ja siihen tusseja. Nähtäväksi jää, miten sitä käyttävät koulussa. Ahdasta oli ja hikeä pukkasi, mutta ehkä se ei muuten koulun alulta tunnu.
Jakaannuimme perheenä kahtia: isi saatteli Pillin ja me Pennin kanssa saattelimme Pullaa kouluun. Maternellen piha oli Pullalle kyllä jo tuttu, sillä oltiinhan siskoa viety ja haettu jo puolentoista vuoden ajan maternelleen. Pihalla suoritettiin jonotus ja ilmoittautuminen oikealle opettajalle. Taas pisti hymyilyttämään ranskalaisille tyypillinen organisoituminen. Pihalla oli hahmoteltavissa neljä jonoa, joista puskaradio kertoi, että jonon etupäässä on lappu josta vakoilemalla näkee, mihin jonoon kuuluu. Sekasotkuhan siitä tuli, mutta vartin seisoskelulla päästiin open luokse ilmoittautumaan. Pullan opeksi tuli se sama, joka Pillillä oli aloittaessa.
Ilmoittautumisesta päästiin luokkaan ja vanhemmat saivat luvan olla ekat puolitoistatuntia mukana. Alkuun oli vapaata tutustumista luokkaan ja siitä mentiinkin sitten välitunnille. Pullan luokassa oli kokonaista 31(!) natiaista. Kovasti yrittävät saada tuon luokan kahtia, mutta nähtäväksi jää auttaako vanhempainyhdistyksen vetoomukset mitään.
Ope kokosi lapset sisälle luokaan ja hivuttauduin pikkuhiljaa takavasemmalle ja vilkuttelin Pullalle heipat. Oltiin noin sataan kertaan käyty läpi se, että äiti tulee sitten lounastunnille hakemaan Pullan kotiin syömään. Ehdin juuri käväistä Pennin kanssa kääntymässä kotona, kun lähdin jo takaisin Pullaa hakemaan. Siellä se sitten tuli open käsipuolessa ja huusi kuin palosireeni. Syykin oli ihan ilmiselvä: äitiä ikävä.
Pillillä oli mennyt eka kouluaamu hieman paremmin. Vanhat kaverit odottamassa ja kielikin sujuu jo mukavasti. Millään ei olisi malttanut olla keskiviikkoa, sitä normaalia alakoululaisten vapaapäivää, pois koulusta.
Tänään keskiviikkona oltiinkin suorittamassa sitä samaa, mitä miljoonat muut koululaisperheet ympäri Ranskaa. Kahden listan kanssa haettiin ympäri paikallista hypermarkettia kaikkia tarvittavia kouluvermeitä. Vaikka koulu on sinänsä täällä ilmaista, niin kaikesta oheistoiminnasta täytyykin maksaa. Vihkot kynät, kumit, liimat, tussit, puuvärit, vesivärit, vihkot, niihin kannet, nenäliinat, pikkusakset jne täytyy tietysti itse hankkia. Ranskalaisena erikoisuutena koululaiset hommaavat itselleen pienen, A4-kokoisen tussitaulun ja siihen tusseja. Nähtäväksi jää, miten sitä käyttävät koulussa. Ahdasta oli ja hikeä pukkasi, mutta ehkä se ei muuten koulun alulta tunnu.
Subscribe to:
Posts (Atom)