Synttärit

Nyt on Pilli tullut siihen ikään, että synttärikutsuja satelee tämän tästä. Asiaan vaikuttanee myös se, että neidin kielitaito on kohentunut viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että leikit sujuu hyvin vieraallakin kielellä.

Muutamat Pillin luokkakavereista ovat viettäneet synttäreitä kotonaan ja yhdet McSynttäritkin on jo koettu ja toiset tulossa. Hieman odotan kauhun sekaisin tuntein joulukuuta, kun Pillillä itsellään on syntymäpäivät. Kaukana taitaa olla ne ajat, jolloin kutsuttiin muutama tuttavaperhe lapsineen kylään ja vietettiin synttärit inhimillisissä mitoissa. Täällä päin kutsutaan, jos ei nyt koko luokkaa niin ainakin puolet luokasta synttäreille. Synttäreiltä palatessa Pillillä on aina jotain mukana: namipussukkaa, jossa jotain pikkuleluja mukana tai kuten eilen pieni kehyksiin pingotettu maalaus, jonka Pilli oli itse saanut maalata.

Ei siis riitä, että vanhemmat uurastaisivat tarjoilun kanssa. Täytyy lisäksi olla luova ja keksiä vielä jotain viihdykettä ja ohjelmaa, sekä jokaiselle vieraalle jotain muistoksi synttäreitä. En toisaalta yhtään ihmettele, miksi jotkut vanhemmat turvautuvat ulkopuoliseen palveluntarjoajaan ja tilaavat lapselleen McSynttärit. Siinä pääsee kukkaronnyörejä löysyttämällä todella helpolla. Mutta. On ne aika persoonattomat. Voiko lapsella olla joka vuosi McSynttärit ja käyhän se tylsäksi, jos luokassa on samana vuonna jo kuudennet McSynttärit.

Tosin mikäs siinä on järjestellessä, kun siinä eilisessäkin synttäriperheessä oli vain tämä yksi ainoa lapsi. Voisikohan vauvaperheet ja ne, joilla on enemmän kuin kaksi lasta, saada vapautuksen synttäreiden järjestämisessä. Tai järjestää ne hieman yksinkertaisempana versiona. Taidan pitäytyä Pillin vauva-aikana kuulemastani vinkissä: yhtä monta vierasta kuin on kakussa kynttilöitä. Itse tykkäisin retki- tai puistosynttäreistä, mutta ainakaan vielä en ole saanut markkinoitua tätä ajatusta. Jotenkin se herkkujen syönti ja hilluminen kotona keskipisteenä kavereiden kanssa viehättää lapsia.