Hammas

Pennin rymyikä on virallisesti avattu. Toiset ovat astuneet tuohon ikään vain kuhmuilla otsassa tai naarmuin polvissa. Penni otti asian hieman vakavammin ja teloi hampaansa. Sinänsä viattomalta tuntuva seisoskelu kissankuljetuskoppaa vasten mummolassa voi osoittautua vaaralliseksi. Sankarimme siis punnersi itsensä seisomaan kyseistä esinettä vasten. Kun tuo puolivuotiaan tasapaino on vielä pystyasennossa huteraa, niin muksahdushan siitä seurasi. Sattuipa sitten oikea etuylähammas osumaan vielä metalliseen kiinnityssalpaan ja auts! Hieno vain tosita kuukautta vanha kaunis ja kiiltävän valkoinen hammas vääntyi 90 astetta suoraan eteenpäin.

Ei auttanut soittelut ympäri lääniä ja vähän naapurilääninkin puolelle. Tästä ja tuosta naapuriläänistäkään ei löytynyt päivystävää hammaslääkäriä. Ja nyt ei puhutakaan maantieteellisesti mistään ihan pienistä lääneistä. Tosin, kuten paikallisen keskussairaalan ensiavusta todettiin, eipä noille maitohampaille oikein mitään voi. Vasta seuraavana arkipäivänä eli puolitoista vuorokautta tapaturman jälkeen pääsimme hammaslääkärille toteamaan, että mitään ei ole tehtävissä hampaan pelastamiseksi. Poishan se piti ottaa. Onneksi puudutettiin.

Kyllä äidin sydämeen sattui. Noin pieni ja nyt jo hammastapaturma. Ei ollut hammaslääkärikään 14 vuoden urallaan törmännyt kovin moneen yhtä pieneen potilaaseen. Tilastoista en tiedä, mutta hirmu monella puolivuotiaalla ei ole vielä neljää hammasta. Saati, että olisi ehtinyt vielä telomaan yhtä niistä.

Totesimme Puolison kanssa myös, että heinäkuun loppu ei ole mitään otollista hampaidenhoitoaikaa. Vasta 11. puhelu toi hammaslääkäriajan seuraavalle päivälle. Siinä ehti soitella Keltaiset sivut ja vähän Fonectankin hammaslääkärilistaa läpi. Ovat muuten mielikuvituksellista porukkaa nuo hammaslääkärit. Vai mitä olette mieltä näistä hammashoitoloista: Suusepät, HyväPaikka, Suusalonki.

Tämä tapaus poiki taas mielenkiintoisen "Se on vain sellainen sanonta" -tyyppisen keskustelun Pullan kanssa. Matkalla hammaslääkäriin totesin ääneen kuinka äidin sydämeen koskee tuo Pennin hammastapaturma. Pikku-herra itse ei tuntunut asiaintilasta suuremmin kärsivän. Yritin selittää, että sydämeen sattuminen on vähän kuin jotain surullista olisi tapahtunut ja se surettaa ja harmittaa. Seuraava kysymys Pullalta olikin: "Ai mitä tarkoittaa surullinen?" Siihen löytyi onneksi muutama valaiseva esimerkki kolmivuotiaan elämästä, kuten ilmapallon karkaaminen tässä lähihistoriassa. Ilmeisesti Pullamme ei ole tähän mennessä kärsinyt kovin monesta sydänsurusta, sillä tämä termi oli hänelle outo.